12.2.2012

Faktoja Fibulasta

Sain Miten niin liikaa-blogin Elisalta mukavan tunnustuksen. Jee, suuret kiitokset ja niiaukset ihanalle Elisalle! :)


Tunnustuksen saajan tehtävänä on:


1. Kiittää tunnustuksen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseesi.
2. Kirjoittaa 7 faktaa itsestäsi.
3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Kanssabloggaajilta on aina todella mukavaa saada kredittiä, tulee aina kiva fiilis. Ja näitä on myös kiva linkittää toisille. :)

Sitten ne faktat:

1. Opiskelen terveydenhoitajaksi ja valmistun tämän vuoden lopulla. Tykkään tulevasta ammatistani ihan mielettömästi ja odotan kauhun- ja ilonsekaisin tuntein, että pääsisin jo alan töihin.

2. Olen todella suuri Frendit-fani. Minulla on kaikkien kausien DVD:t ja olen katsonut ne loputtomia kertoja. Aina välillä lainaan jotain sitaattia Frendeistä, ja herätän ystävissäni pientä hämmennystä, kun he eivät oikein tajua, mitä selitän.. :D Minulla kesti hetki tajuta, ettei heillä ole aina hajuakaan, mistä puhun. 

3. Olen haaveillut omasta koirasta jo monia vuosia, mutta olen päättänyt etten hanki sitä ennen, kuin olen valmistunut ja minulla on säännöllisempi elämä. 

4. Tiedän jo minkä rotuisen koiran hankin, ja tiedän myös tytön ja pojan nimivaihtoedot. Olen myös selvittänyt missä lähellä kyseisen rodun kasvattajia on. Kun aika on siis valmis, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin hankkia se oma hauvavauva. 

5. Toinen intohimoni kosmetiikan lisäksi on ruoanlaitto. Välillä kun löydän ihanan uuden reseptin, tekisi mieli kirjoittaa se blogiini. En ole niitä ruokaohjeita viitsinyt tänne tuoda, sillä lukijani ovat tulleet lukemaan kosmetiikka-aiheisia postauksia. Mutta ehkä joku päivä tänne paukahtaa myös ruokaohje. ;)

6. En ole hirveästi stressaajatyyppiä. Tajusin sen, kun aloitin th:ksi opiskelun. Tunnun stressaavan pienistä asioista aika paljon vähemmän kuin monet kanssaopiskelijat. Minua eivät huoleta esim. kasautuvat tai työllistävät koulutyöt, tiedän että asiat hoituvat ajallaan, vaikka se tuskaisalta näyttäisikin. 

7. Minulla on surkea muisti nähtyjen leffojen suhteen. En aina muista, olenko nähnyt jonkun elokuvan, ja jos olen, niin en välttämättä muista juonesta mitään. Vaikka se onkin hölmöä, niin itse pidän sitä rikkautena. Voin katsoa leffoja ja sarjoja uudelleen ja toisellakin katselukerralla ne ovat täynnä yllätyksiä, kun en muista juonenkäänteitä. :D

+ Yksi lisäfakta: Blogia aloittaessani mietiskelin itselleni profiiliin kivaa nimeä ja mieleeni tuli Fibula. Se on latinaa ja tarkoittaa pohjeluuta. Oli niiden luiden opiskelusta jotain hyötyä. ;)

Viidentoista blogin sijaan linkitän tähän vain muutaman. 

4 kommenttia:

  1. Ruokaohjeita kiitos! Mäkin tykkään ruoanlaitosta, harmillisen vähän vaan tulee yksin laitettua mitään kun ei jaksais syödä samaa ruokaa viikkoa putkeen. Paitsi tietty jauhelihakastiketta johon mulla on oma spesiaaliresepti, sitä voisin syödä maailman tappiin asti. Sitä ja suklaata.

    Kannattaa nyt koirattomana tarjoutua koirallisten kavereiden hauvavauvojen lastenvahdiksi silloin tällöin, niin pääsee vähän kokeilemaan elämää koiran kanssa :) Onneksi mulla on äiti, joka on kans koiraihminen, niin hän voi pitää mun koiraa pitkiäkin aikoja hoidossa kun mulla on tiedossa tenttejä tai opiskelureissuja noin muuten. Rakastan koiraani, mutta harmittaa kun en pysty tarjoamaan sille tarpeeksi liikuntaa ja mielenvirikettä kuin osa-aikaisesti :(

    VastaaPoista
  2. Mulla on myös jauhelihakastike se oma bravuuri, sitä tulee tehtyä aika usein kun poikaystävä vaatii. :D

    Mä olen asunut syntymästäni asti koirien kanssa samassa taloudessa, meidän perheen viimeisin koira jopa syntyi meillä, eli meillä oli sen emä. :) Eli kokemusta koirista on aika paljon, mutta ei tietty ihan sitä kokemusta, että on oikeasti eniten vastuussa siitä koirasta ja sen koulutuksesta. :) Onhan se vähän eri juttu sitten, kun koira on ihan oma. Mä mielelläni tarjoutuisin koiravahdiksi, harmittavan harvalla läheisellä vaan on koira.:/

    Se on kyllä kiva juttu, että on joku läheinen kuka voi koiraa hoitaa. Ei kannata liikaa potea huonoa omaatuntoa koirasi takia, sillä on ihan varmana hyvä olla äitisikin luona, saa vähän erilaisia virikkeitä. :) Se on kyllä hieno juttu, että on valmis luopumaan hetkeksi koirastaan kiireiden takia, sen sijaan, että sitten pitäisi väkisin itsellään, vaikka ei ole aikaa koiralle. :)(Nyt tuli kyllä pitkä kommentti, paljon asiaa! :D)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta :) Kakkoskohtasi pätee kyllä niin myös muhun :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, tosin tein jo ton aiemmin! :D http://kissaamma.blogspot.com/2012/02/one-lovely-blog-award.html

    VastaaPoista